22.12.2015

Moi seuraväki!

Talven kilpailut etenevät kovaa vauhtia ja monenlaista toimintaa olemme saaneet todistaa jo tälle talvelle piirin sisällä. Tällä kertaa tartun kiinni mielenkiintoiseen aiheeseen, mihin valitettavasti olen törmännyt useampaan otteeseen. Lasten ja nuorten kilpailuissa käytävä kilpavarustelu. 
Kilpavarustelu yltää parhaimmillaan jo lähes maailmankupin tasolle. Hopeasompa sarjojen hiihtäjillä on tätä nykyä enemmän kalustoa testattavana kuin yleisten sarjojen hiihtäjillä. Olen moneen otteeseen ihmetellyt ystävieni kanssa kuinka noin paljon kalustoa ja voiteita tarvitsee testata HS-ikäisten sarjoissa. 
Kuvitelma siitä, että laji on kallis ja kustanteet isot, on vain ja ainoastaan meidän aikuisten luomaa kuvitelmaa. Hopeasompa sarjoissa kilpailtavat matkat eivät missään nimessä vaadi pulvereita, vaan luistava kilpavoitelu voidaan saada aikaiseksi huomattavasti halvemmalla. Nykyään markkinoilla on usealla valmistajalla jo erittäin hyviä pikavoiteitakin mitkä kestävät vertailun pulvereille aivan täysin. 
Lasten kisamatkat mitkä ovat 3km, 5km, ei vaadi ihmeitä voitelun suhteen. Monella pikavoiteella ja napilla saadaan jo ihmeitä aikaiseksi. Pari liisterituubia ja muutama perus pitovoide ajavat asian täysin.
Lasten ja nuorten harjoittelussa on tärkeintä kehittää motorisia taitoja ja fyysistä kuntoa. Ei se että kalusto on parempi kuin naapurilla. Sen aika on sitten myöhemmin. Itsellänikin kaluston määrä on kasvanut vasta myöhemmin. HS-sarjat menin läpi kahden suksiparin voimin. On paljon meidän omista asenteista kiinni millaisen ilmapiirin luomme tapahtumiin ja lasten sekä nuorten liikuntaan. 
Lopuksi vielä, ei 100 parin suksiarsenaali tee autuaaksi, riittää että on se yksi aivan JÄÄTÄVÄ kalikka ;) (hahaha)

Syökää kinkkua ja muuta jouluruokaa. Ulkoilkaa riittävästi ja rankasti. Kaikista tärkein suksen luistoon vaikuttava tekijä löytyy kuitenkin edelleenkin sieltä suksien siteiden päältä!!

16.6.2015

Buenos Tardes Kainuun hiihdon väki!

Kesäkausi puskee "kuumana" eteenpäin kovaa vauhtia. Kainuun piirin piirileirityskin on startannut mukavasti liikenteeseen vaellusleirin ja Vuokatti Ski Team Campin yhteyteen linkitetyn leirin tiimoilta. Loistavaa, pusketaan samalla intensiteetillä eteenpäin niin hyvä meille tulee.

On minulla tässä ihan asiantynkäkin sanottavana eikä pelkkää asian jauhantaa ;)
Hetken aikaa tehtävässä olleena olen huomannut Kainuun hiihdon alueella erään ongelman mikä heikentää yhteistyön laatua. Ja se on tiedottaminen! Nyt tämä paatos ei ole sellainen että jokainen meistä painaa pään pensaaseen ja pitää sen siellä, hahaha. Ei suinkaan. Tämän kirjoituksen ajatus on herättää meistä jokainen ajattelemaan tiedottamisen syviä olemuksia.

Suurin ongelma tapahtumien osalta meillä on se, että tieto ei välity riittävän nopeasti ja tehokkaasti. On kyseessä sitten isompi taikka pienempi tapahtuma niin katkoksia vääjäämättä ilmenee. Kainuun alueella järjestetään monia hyviä tapahtumia (harjoitukset, kilpailut jne jne) mutta niistä tulisi vieläkin parempia kun viesti välittyisi ja osallistujia tulisi reilusti paikalle. Vaikka itse viihdynkin paljon itsekseni lenkkipolulla ja luonnossa, niin minä silti uskon ison tapahtuman voimaan. Kun väkeä on paljon liikenteessä tulee tapahtuman tunnelmastakin silloin paljon parempi. Osallistujille sekä järjestäjille jää kiva mieli.

Monet kilpailut on minullakin näin kesäaikaan jäänyt välistä kun tapahtuman ensimmäinen tiedottaminen on ollut lukea tulokset lehdestä :)

Nykyään tiedottamisessa ei riitä enään se paikallislehden ilmoittaminen. Kuinka monelle enää tätä nykyä tulee edes lehti kotia?? Sosiaalinen media sekä nettisivut ovat tätä päivää, eikä niiden tekeminen ja sinne kirjoittaminen vie liikaa aikaa. Arvatkaapa kuinka kauan kesti kirjoittaa tämä kirjoitelma? N. viisi minuuttia. Lähes jokaisella alkaa olemaan älypuhelin tätä nykyä, sekä kotoa löytyy tietokoneet ja tabletit. Netti on näppäilyn päässä. Siellä tieto leviää, sekä yhä vain hektisemmässä ajassa olevat ihmiset tavoitetaan paremmin netin välityksellä. 

Seurat! Valjastakaa itsenne netin, Facebookin, Twitterin, Whatsappin ja mitä näitä nyt on käyttöön. Tieto liikkeelle ja ihmiset tapahtumiin!


Terveisin

Tino Tiilikainen

Seurakehittäjä
Seurakehittäjän palsta 18.5.2015

Hei,

Nimeni on Tino Tiilikainen ja olen Kainuun hiihdolla aloittanut uusi seurakehittäjä. Jatkan Ilkka Jarvan seuraajana kyseisessä työssä ja tässä on pienimuotoinen esittäytyminen minulta!

Olen Vuokatissa asuva, Vuokatti Ski Teamia edustava hiihtäjä. Hiihto on aina ollut lempilajini sekä kaikista luontaisin tapa liikkua. Alun alkujaan olen kotoisin Mikkelistä ja sieltä pieneltä kylältä nimeltä Vehmaskylä. Tuolla kylällä ladut ajettiin ja ajetaan edelleen moottorikelkalla ja vain perinteisiä latuja. Olen siis junnarina hiihtänyt lähestulkoon pelkkää perinteistä. Siksi ihmettelenkin kuinka minusta tuli vapaan spesialisti ;)

Jotta Kainuun hiihdon seuratyötä saataisiin syvennettyä entisestään on tiedon kulku, tiedottaminen ja yhteistoiminta avainasemassa. Siispä toivoisinkin, että mahdollisimman moni Kainuun hiihdon hankkeeseen kuuluva seura olisi minuun yhteydessä ja esittäisi omia näkemyksiään ja toiveita. Toki tulen olemaan itsekkin yhteydessä näihin seuroihin. Mutta haluan toki että aktiivisuutta tulee minunkin suuntaan! Minuun saa ja tulee olla yhteydessä eikä tarvitse pelätä. En minä pure. Ainakaan kovaa ;)

Tässä vielä yhteystiedot joista minut tavoittaa:

tinotiilikainen@hotmail.com

0505479559


Seurakehittäjän palsta 20.3.

Haluan kehittää Kainuun Hiihdossa ryhmähenkeä, että kilpahiihdon lisäksi lapset, nuoret ja aikuisetkin oppisivat sosiaalisia taitoja ja yhteisten sääntöjen noudattamista. Haluan olla osa positiivisempaa tarinaa, jossa urheileminen opettaa ylevämpiä arvoja kuin voittaminen. Haluan kehittää Kainuun Hiihtoa, jossa osallistuminen on tärkeämpää kuin tulos, ja kaikkensa antaminen tärkeämpää kuin voittaminen. Haluan opettaa, että toiselle antaessa voi itse saada paljon enemmän. Haluan opettaa käytöstapoja ja kanssaihmisten kunnioittamista.

Tämän takia piirviestiin mennään joukkueena, niin kauan kuin minä olen valmennuspäällikkönä. Ja joukkueelle on itseisarvo kulkea ja tehdä yhdessä. Kokemattomat urheilijat oppivat kokeneemmilta ja kokeneet oppivat opettaessaan kokemattomia. Ensimmäinen sääntö sunnuntai-aamuna bussissa on tervehtiminen. Kaikki tervehtivät sisään kävellessään kaikkia erikseen, ja tuntemattomille esittäydytään. Nuorten ei tarvitse "aikuistella" ja kätellä, mutta nimellä tervehtiminen on aina mukavaa. Tällä tavalla jokaisen on helpompi olla osa joukkuetta.

Kilpailupaikalla hyvän joukkuehengen kuuluu jatkua. Kaikki joukkueen jäsenet auttavat toisiaan ja hoitavat oman hommansa niin hyvin kuin osaavat. Ja totta kai kannustus on iso osa yhteishenkeä. Jokainen meistä tietää kuinka hienolta tuntuu, kun kannustetaan kunnolla.

Jos haluamme, että Kainuun Hiihdolla on tulevaisuudessa paljon harrastajia ja myönteisiä ihmisiä toiminnassaan, meidän on kehitettävä ryhmähenkeämme. Toimivaan yhteisöön on helpompi tulla, ja siihen kuuluessaan oppii enemmän. Jos emme opi toimimaan ryhmässä, niin saamme kohta ajella henkilöautojamme vielä kauemmas vielä yksinäisempiin kisoihin.